Vaikeuksien Elokuu

Viimeisen kahden vuoden aikana, Elokuu on tuonut aina mukanaan huonoja uutisia, surua ja tuskaa. Niin myös tänäkin vuonna, mutta niistä en sen tarkemmin ala kertomaan täällä. Ihmetyttää miten aina huonot uutiset osuvat rytinällä tälle samalle kuukaudelle. Pitäisi lienee varata iso läjä nenäliinapaketteja jo valmiiksi ensivuoden Elokuulle.

Silloin, kun tuntuu, että kaikki on hyvin, yleensä silloin tapahtuu joku yllättävä käänne. Tuntuu kuin elämän pitäisi olla jatkuvaa tasapainottelua, ilman, että saa joskus nauttia onnellisuuden olosta semmoisen pidemmän ajanjakson. Aina, kun tuntuu, että saa arjen rullaamaan tai jonkun osion elämästään kuntoon, toinen asia elämänsaralla päätyykin rempalleen. Saippuasarjoja ei paljoa tarvitse tuijotella kun oma elämä alkaa tuntua yhdeltä sellaiselta.

Itsessäni yhdeksi huonoimmaksi puoleksi huomaan painostavan stressin alla lamaantumisen. Kun ongelma tulee eteeni tai saan kuulla huonoja uutisia, lamaannun täysin. Kestää pitkän aikaa, ennenkuin pääsen paremmin tarkastelemaan, että mites tästä nyt selviäisi ja mikä olisi se paras ratkaisu ongelman ja asian ylipääsemiseksi. Tämän ongelman syntymiseen on toki vaikuttanut varmasti läheisen kuolema ja sen tilanteen aiheuttama shokki, lamaantuminen.

Viimeiset vuodet olen reissaillut ympäriinsä, asunut Italiassa, muuttanut Helsingin sisällä ties kuinka monesta asunnosta toiseen, muuttanut Hollantiin, aloittnut opinnot, vaihtanut työpaikkaa, elänyt kaukosuhteessa jne. Siksi tällä hetkellä tuntuukin, että olisiko nyt aika rauhoittua ja antaa virran viedä, eikä jatkuvasti hakea uusia seikkailuja, juosta kuin päätön kana paikasta toiseen. Kaipaan perusarkeeni toimivuutta, itseltäni vaadin järjestelmällisempää otetta ja selkeitä tavoitteita tämän saavuttamiseksi.

On tähän kuluneeseen kesälomaan kuulunut tottakai paljon hyvääkin, mm. tyttöjen kanssa tehty road trip matka oli menestys ja oli mahtavaa tutustua tyttöihin paremmin, seikkailla Saksassa ja tutustua uusiin ihmisiin. Lisäksi Suomessa tuli vietettyä kuukauden päivät, jolloin ehti hengähtää ja valmistautua henkisesti tulevaan 2.vuoteen Yliopistolla. Perheen näkeminen oli aivan mahtavaa ja sai vaan olla.

2013 Elokuussa toivon olevani onnellinen.