Suomesta kaipailen...

Välillä hiipii ovelasti koti-ikävä Suomeen. Se tarkoittaa lähinnä sitä kaipuuta tutuille nurkille, ja sitä, että pääsee rutistamaan läheisimpiä ja vaihtaan kasvotusten kuulumiset. Lisäksi tällä hetkellä kaipaan niin mahdottoman paljon hyviä suomalaisia karkkeja. Ja nakkeja (?). Ja hyviä suolakurkkuja(??). Ruisleipää on vielä muutama puikula kaapissa, mutta nekin on kohta loppu! Niin ja melkein unohdin mainita, että mummin antamia salmiakkejakin on vielä jäljellä! Hyvin ovat säilyneet vaikka kyllä niitä on onnistuttu napostelemaankin. Kunniapaikan namuset saivat mun lasisesta karkkipurnukasta, jonka löysin kirppikseltä muutamalla eurolla.

Tässä muutamia asioita joita tällä hetkellä kaipailen (perheen ja herkkujen lisäksi):



-Suomen kesää ja luontoa On se vaan upeeta, kun ympärillä on metsää, vehreyttä, peltoja ja upeaa luontoa.

-Tilaa, se että kadulla tulee vaan yksi ihminen (tai muutama)ja on tilaa hengittää niinsanotusti.

-Suomenkieltä, ja sitä, että kaupassa asioidessa ei tarvitse ostaa sikaa säkissä (koska ymmärrät tekstit täydellisesti). Oon muuten täällä huomannut yllätyksenä, että suurin osa kosmetiikka-tavaroiden teksteistä on 1)Hollanniksi 2) Ranskaksi ja 3) Saksaksi. Tosi outoa, että monesti englanninkielisiä ohjeita ei purnukoista löydy miltei lainkaan.

Ja asiasta kukkaruukkuun:
Käytiin eilen katsomassa Hollanti-Tanska jalkapallo-ottelu keskustassa, mutta noloksihan se meni. Odotin paaaaljon enemmän Hollannilta, mutta kuinkas kävikään. Tanska oli vaan parempi. Oli muuten hauska huomioida miten ihmisillä oli jos jonkin näköistä vermettä päällään, mutta kaikista paras oli: Oranssi turbaani, joka oli yhdellä intialaisella miehellä päässä! Oli mielettömän hauskan näköinen!

Keskiviikkoa odotellessa, silloin luvassa Hollanti-Saksa ottelu. Eli oranssia päälle ja ei auta muuta kuin toivoa, että parempaa peliä Hollannin tiimiltä!